Veijo Ruotanen
← Etusivu
Korugallerian tumma taustakuva – valon ja varjon liike korostaa korujen muotoja

Kauneuden galleria

Hiljaisessa metsässä syntyy kohtaaminen — korujen, runojen sekä mallien yhteinen tila, jossa esteettisyys ja rauha hallitsevat.

“Metsä kantaa sylissään humisevaa maailmaa, kutoen sammaleista hengittävän peiton. Kietoen suojaansa ihmisen ja alkuperän, hämärän ja valon, tuulen ja hiljaisuuden.” – Minja Immonen

Äänimaisema

Metsänpeitto — Mečän Šydän

Kulje hetki metsän kanssa. 🎧

Vuodenaika

Syksy

Olemassa olevat kuvat avautuvat nyt syksyn osiona — tummina, pehmeinä ja metsän hiljaisuutta kantavina hetkinä.

Kaulakoru 'Varis' mallin kaulalla

VARIS

Ikiaikainen vartija kulkee syklissä maan ja taivaan, muistaen lait, vanhemmat kuin ihminen.

HOPEA / BOLA / CARINA BLOMQVIST

Feeniks-kaulakoru

FEENIKS

Keskeltä tuhon löytyi katse, joka loimusi. Peilistä katsoi takaisin uudelleensyntynyt.

Hopea / Kaulakoru / Carina Blomqvist

Varis-bola-koru

VARIS – Bola

Minua haaskalinnuksi haukkuvat — vaan en ole vain se, minkä he ensimmäisenä näkevät.

Hopea / Bola / Carina Blomqvist

Vuodenaika

Talvi

Talvessa valo on kirkkaampaa ja hiljaisuus syvempää — korut lepäävät lumen, huurteen ja viileän ilman keskellä.

Taiteellinen prosessi

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta joskus tarvitaan myös sanoja kertomaan tarinat taustalla.

Taide yhdistää erilaisia maailmoja, ja siten ihmisiä. Moni ajattelee, ettei hallitse runoutta. On hyvä muistaa, että runous ei ole pelkkää riimittelyä, vaan tapa sanoittaa ympäröivää maailmaa.

Kirjoitusprosessissa alkusana oli korun nimi. Nuoret kirjoittivat siihen liittyviä adjektiiveja, joita laajensimme lauseiksi. Samalla pohdimme, miltä koru näyttäisi hahmona, missä se liikkuisi ja millainen sen maailma olisi. Mietimme myös, minkälaista tarinaa hahmo kantaa ja mitä juuri hänen tarvitsee kuulla Itsestään.

Lopulta kirjoitimme rakkauskirjeitä – itsellemme, toiselle ihmiselle, luonnolle, kauneudelle, haikeudelle, kasvamiselle.

Taide toi erilaiset ihmiset samojen tarinoiden äärelle – tarinoiden, joita kirjoitimme omin sanoin.

Taide muuttaa maailmaa, sillä taide muuttaa ihmisiä.

Teksti: Minja Immonen

“Täällä metsä hengittää taustalla, sen rytmi kulkee kuvan ja katseen mukana. Sen äänen jäädessä viipyilemään hetken pidempään.”

“Tarina jatkuu myös kuvan ulkopuolella.”