Veijo Ruotanen
← Etusivu
Korugallerian tumma taustakuva – valon ja varjon liike korostaa korujen muotoja

Kauneuden galleria

Hiljaisessa metsässä syntyy kohtaaminen — korujen, runojen sekä mallien yhteinen tila, jossa esteettisyys ja rauha hallitsevat.

“Metsä kantaa sylissään humisevaa maailmaa, kutoen sammaleista hengittävän peiton. Kietoen suojaansa ihmisen ja alkuperän, hämärän ja valon, tuulen ja hiljaisuuden.” – Minja Immonen

Kaulakoru 'Varis' mallin kaulalla

VARIS

Tuulien teitä kantautuu ääni, liikkuen hiljaa latvusten yllä. Ikiaikainen vartija kulkee syklissä maan ja taivaan, muistaen lait, vanhemmat kuin ihminen. Ja jokainen siivenisku kantaa mukanaan sen, mikä on syntyvä, ja sen, mikä palaa takaisin sinne, mistä kaikki alkoi. Kirjoittaja Minja Immonen Hopea / Bola / Carina Blomqvist

Varis-bola-koru

VARIS – Bola

Minua haaskalinnuksi haukkuvat, tuo omituinen ja raakkuva Sen he vain näkevät haaskalinnun, kirkkopuiston polulle roskat levittäneen. Vaan eivät huomaa, kun kiiltävän aarteen löydän siitä, minkä he jätteeksi hylkäävät. Eivät näe arvokkuutta siipisulkieni, sillä paljastaa auringonsäteet ilon ja leikin, värit pimeyden alle jääneet. Eivät tiedä kuinka silmäni kasvonne yhä tunnistaa, kuinka kantaa mukanaan muistoja katujen, metsien ja tietoa ihmisten. Olen ihmeellinen taivaan lapsonen Kirjoittaja: Taimi Ilvonen

Hopea / Bola / Carina Blomqvist

Taiteellinen prosessi

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta joskus tarvitaan myös sanoja kertomaan tarinat taustalla.

Taide yhdistää erilaisia maailmoja, ja siten ihmisiä. Moni ajattelee, ettei hallitse runoutta. On hyvä muistaa, että runous ei ole pelkkää riimittelyä, vaan tapa sanoittaa ympäröivää maailmaa.

Kirjoitusprosessissa alkusana oli korun nimi. Nuoret kirjoittivat siihen liittyviä adjektiiveja, joita laajensimme lauseiksi. Samalla pohdimme, miltä koru näyttäisi hahmona, missä se liikkuisi ja millainen sen maailma olisi. Mietimme myös, minkälaista tarinaa hahmo kantaa ja mitä juuri hänen tarvitsee kuulla Itsestään.

Lopulta kirjoitimme rakkauskirjeitä – itsellemme, toiselle ihmiselle, luonnolle, kauneudelle, haikeudelle, kasvamiselle.

Taide toi erilaiset ihmiset samojen tarinoiden äärelle – tarinoiden, joita kirjoitimme omin sanoin.

Taide muuttaa maailmaa, sillä taide muuttaa ihmisiä.

Teksti: Minja Immonen

“Täällä metsä hengittää taustalla, sen rytmi kulkee kuvan ja katseen mukana. Sen äänen jäädessä viipyilemään hetken pidempään.”

“Joskus korujen ja näyttämöiden tarinat jatkuvat vielä pitkään kuvan jälkeenkin.”

Lisää hetkiä ja näkymiä löydät täältä:
Carina Blomqvist Design · Theatrum Olga